Black Jack Articles
Blackjackin historia
Blackjackin muinaishistoria on vaikea jäljittää. Useimmat lähteet väittävät, että peli on kehittynyt ranskalaisista peleistä, kuten "chemin de fer", "vignte et un and "French ferme." Muut väittävät, että espanjalainen "One and Thirty", italialainen "Baccara" ja "Seven and a Half" on jotain samankaltaisuutta modernin Blackjackin kanssa. Useimmat ekspertit ovat yhtä mieltä siitä, että vingt-et-unin tai twenty-onen säännöissä on eniten yhdenmukaisuuksia moderning Blackjack-pelin kanssa.
Blackjack sai alunperin nimensä muinaisesta panoksesta, joka maksoi 10 suhteessa 1, jos pelaajan ensimmäiset kaksi korttia olivaat pata-jätkä ja pata-ässä, molemmat samaa maata. Blackjackin suosio levisi Yhdysvaltoihin 1800-luvulla.
1850-luvulta 1910-luvulle, uhkapeli oli laillista Yhdysvaltojen läntisessä osassa. 1910-1931 uhkapeli oli laitonta. Nevada laillisti kasinouhkapelin 1931 ja Blackjackista tuli erittäin suosittu. Yleisin Blackjack-peli pelattiin yhdellä tai kahdella pakalla.
Noin 1950-luvun puoli väliin asti uskottiin, että jakajalla oli etulyöntiasema Blackjackissa, koska pelaaja pelasi ensin.
Mutta 1956 Baldwinin, Canteyn, Maiselin ja McDermottin kirjoittama tutkielma julkaistiin "Journal of the American Statistical Association" -lehdessä. Tässä julkaisussa miehet laativat sarjan suosituksia pelin pelaamisesta. Nämä suositukset olivat erittäin lähellä nykyajan korttien laskun perusstrategiaa. Seuraavana vuonna he julkaisivat käsikirjan yleisölle tällä pelitavalla, mutta se ei herättänyt paljon kiinnostusta. Sävy oli niin koulumainen, että kenen tahansa, joka ei ollut matemaatikko, oli vaikea ymmärtää sitä.
Kun Edward Thorp, matematiikan professori Uuden Meksikon osavaltion yliopistossa näki tutkielman, hän ymmärsi, että pakan kokoonpano muuttui jokaisella jaetulla kortilla. Tämä tarkoitti, että jotkut jäljellä olevien korttien yhdistelmät suosivat jakajaa ja osa pelaajia.
1962 Edward Thorp julkaisi "Beat the Dealer" (Voita jakaja), joka sisälsi yksinkertaisen, mutta perusteellisen viestin, että korttipakoilla on muisti. Jokainen käsi on riippuvainen pakan kokoonpanosta juuri silloin ja kiinnittämällä huomiota jo pelattuihin kortteihin pelaaja voi ennustaa jossain määrin varmuuden, mikä kortti pakasta tulee seuraavaksi. Dr. Thorp käytti IBM 704 -tietokonetta Massachusettsin Teknologisen Instituutin laskentakeskusksessa luodakseen tilastollisen analyysin nimeltä Monte Carlo -jäljittely ja havaitsi, että pakassa jäljellä olevat kympit ja ässät antoivat etulyöntiaseman pelaajalle, kun taas pakassa jäljellä olevat vitoset ja kutoset antoivat jakajalle etulyöntiaseman. Siten syntyi korttienlaskeminen.
1963 "Beat the Dealer" pysyi yhden viikon New York Timesin menekkikirjojen listalla.
Toinen tärkeä osatekijä modernin Blackjackin strategiaan oli Julian Braun. Braun oli IBM:n työntekijä, joka paransi Thorpin koodia ja ajoi simulointeja IBM:n keskustietokoneilla. Hänen päivitetty strategiansa ja kortinlaskutekniikat sisällytettiin "Beat the Dealer":in toiseen painokseen ja lukuisiin myöhemmin ilmestyneisiin kirjoihin.
Jos pelaaja pysyi selvillä pakassa jäljellä olevista korteista, hän pystyi päättämään miten asettaa panoksen kuhunkin käteen. Esimerkiksi, jos on useita kymppejä ja ässiä jäljellä, olisi viisasta käyttää suurta panosta, ja jos on useita vitosia ja kuutosia jäljellä, kannattaa käyttää pientä panosta.
Thorpin kirjan suosion myötä tätä strategiaa noudattavien Blackjackin pelaajien määrä kasvoi rajusti kasinoissa. Tämä aiheutti kauhua kasinoiden keskuudessa. Monet kasinot muuttivat Blackjack-sääntöjään peläten häviävänsä Thorpin järjestelmää käyttäville pelaajille. Tämä aiheutti huomattavan takaiskun Blackjackin pelaajille ja valtavan pudotuksen Blackjackia pelaavien ihmisten määrässä. Kasinot antoivat periksi ja muuttivat sääntönsä takaisin. Thorpin kirja päätyi tekemään rahaa kasinoille ja se kasvatti Blackjackin pelaamisen määrää. Hänen järjestelmänsä oli kuitenkin monelle pelaajalle vaikea toteuttaa ja ymmärtää varmasti.
Blackjack on suositumpi nykyään kuin se oli 1800-luvulla. Thorpin, Braunin ja muiden työ muutti Blackjackin useiden kasinoiden takanurkassa vähän pelatusta pelistä nykyajan USA:n suosituimmaksi kasinopöytäpeliksi. Tämä lähinnä siksi, että se on erittäin helppo oppia ja pelata, ja hieman keskittymällä, pelaajan on mahdollista parantaa mahdollisuuksiaan.
